Oppimistehtävä 2 b. Digitaalinen identiteetti

Etsin tehtävänannon mukaisesti hakukoneen avulla tietoja itsestäni.

Googlen avulla itsestäni löytyy ainoastaan LinkedIn- profiilini. Tämä johtuu siitä, että esim. Facebookissa en ole normaaliin tapaan etu- ja sukunimelläni, vaan löydyn sieltä vain etunimilläni. Myös instagramissa ja muissa sovelluksissa olen nimimerkillä, jota ei pysty yhdistämään oikeaan nimeeni.

Ovatko minusta löytyvät tiedot oikeellisia?

On olemassa täysin saman niminen eläkkeellä oleva ruotsin kielen lehtori. Nimelläni löytyneet linkit johtavatkin useimmiten häneen. Monet keskustelupalstojen kirjoitukset hänestä eivät ole kovinkaan imartelevia… Varsinaisesti itseäni koskien en löytänyt mitään vääränlaista tietoa.                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                     

Kuinka voin itse vaikuttaa siihen, mitä tietoja minusta on?

No ensinnäkin, miettimällä itse mitä jaan netissä. Eri sovellusten yksityisyysasetukset pystyy laittamaan niin, että ne näkyvät vain valitsemilleni henkilöille. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö niiden leviäminen olisi mahdollista. Screenshotit tuntuvat olevan nykypäivänä varsinainen muoti-ilmiö. Ihmisten yksityisiltä sivuilta ja yksityisiksi tarkoitetuista keskusteluista on otettu ruudunkaappauksen avulla valokuvia ja niitä levitellään ulkopuolisille.

  

Uuteen tietosuojalakiin liittyen, New Digital Rights MOOC -projektin johtaja Raoul Plommer Open Knowledge Finlandista uskoo, että tarkemmat vaatimukset selkeistä ja yksityiskohtaisista luvista käyttää rekisterejä antavat ihmisille mahdollisuuden säädellä sitä, mitä tietoja hänestä rekistereihin tallennetaan, ja mihin näitä tietoja käytetään.

Voinko poistaa tietojani verkosta?

Uuden tietosuojalain mukaan jokaisella on ”oikeus tulla unohdetuksi somessa”.

Samalla kansalaisille taataan pääsy itseään koskeviin tietoihin. Hän voi myös pyytää virheellisten tietojen korjaamista tai jopa niiden poistoa. Näin ihmisellä on niin sanotusti ”oikeus tulla unohdetuksi” esimerkiksi sosiaalisen median palvelussa. Kuitenkin käytännössä mitä kerran nettiin laittaa, on mahdollista löytää aina netistä. Juuri edellä mainittuja screenshotteja on saatettu ottaa ja jakaa eteenpäin. Silloin tiedot ovat jo levinneet, eikä auta vaikka poistaisi ne itse alkuperäisestä sijainnista.

Digitaalisen identiteetin muodostuminen

Useimmat ihmiset eivät tiedä, että heillä on digitaalinen identiteetti. Se on nykyään hajautunut moneen eri tietokantaan: verottajalle, työnantajille, kansaneläkelaitokselle, luottokorttiyhtiöille, pankeille, bonuskorttien tarjoajille, vakuutus-, sähkö-, puhelinyhtiöille, www-palveluille, ajokortti-, rikos-, luottotieto-, väestö- ja kiinteistörekisteriin. Digitaalinen identiteetti määrittelee tietokantojen kautta meidät ja oikeutemme. Rekisterit yhdistämällä saadaan henkilöstä hyvin yksityiskohtainen kuva. Jos kuva on väärä, sen oikaiseminen on iso työ, jos se yleensä on mahdollista.

Symantecin Norton -kuluttajatuotteiden yksikön teettämän tutkimuksen mukaan eurooppalaiset netinkäyttäjät ovat huolissaan siitä, millaista tietoa heistä on löydettävissä netissä ja millainen kuva heistä muodostuu verkosta löytyvän tiedon avulla.

Monet uskovat, että voivat valvoa omaa digitaalista profiiliaan paremmin kuin mikä oikeasti on mahdollista. Puolet osallistujista kertoi seuraavansa aktiivisesti heistä verkossa saatavilla olevia tietoja, mutta kolmasosalla ei ole aavistustakaan, onko joku ladannut verkkoon tietoa, joka voisi vahingoittaa heidän mainettaan.

Lähes kolmasosa vastaajista kertoi ladanneensa verkkoon itsestään materiaalia, jota he eivät haluaisi nykyisen tai tulevan työnantajan tai opettajan näkevän. Yleensä tällaista materiaalia ovat valokuvat ja henkilökohtaiset tiedot. Internet tarjoaa ihmisille monia keinoja itsensä ilmaisuun, mutta on syytä tiedostaa niiden mukana tulevat sudenkuopat. Poliittiset mielipiteet, uskonto ja hyväntekeväisyys voivat olla hyvin subjektiivisia asioita. Pitäisi harkita, haluaako näiden asioiden olevan julkisia, ja etenkin potentiaalisten työnantajien, liikekumppaneiden tai pääsykoevalintoja tekevien nähtävillä. Tiedot, joita meistä on saatavilla verkossa, ovat kuin "digitaalinen tatuointi", jota on vaikea poistaa. Siksi jokaisen kannattaa huolellisesti harkita, millaisia tietoja päästää itsestään nettiin.

Jotkut meistä haluavat pitää elämänsä julkisena ja saada mahdollisimman paljon seuraajia esim. instagramissa. Toiset taas pitävät kaiken mahdollisimman yksityisenä ja hyväksyvät seuraajikseen vain itse tuntemiaan henkilöitä. Itse kuulun näiden välimaastoon. Mielestäni on jotenkin jopa erikoista, jos ihmisellä ei ole itsestään mitään sosiaalisessa mediassa nykypäivänä. Tosin, vanhemmilla ihmisillä ymmärrän tämän paremmin, koska he eivät ole ”kasvaneet sisään” tähän somen aikakauteen.

Esim. yritysjohtajien tai muiden vaikuttavassa asemassa olevien on mielestäni ”tavallista tallaajaa” tärkeämpää miettiä mitä sosiaalisessa mediassa jakaa. Julkaisut eivät saisi syödä heidän uskottavuuttaan tai muuten näyttää huonoa esimerkkiä. Toisaalta taas mielestäni nykypäivänä se antaa hieman jopa huonolla tavalla salaperäisen kuvan, jos netistä ei ole saatavilla minkäänlaista tietoa ko. henkilöstä.